Lakimiesyrittäjyys suoraan koulun penkiltä

Oikislaisten kanssa keskustellessa oman firman perustamisesta keskustelu usein seuraa samaa kaavaa. Ensin mennään johonkin toimistoon töihin ja omaa praktiikkaa voidaan harkita vasta, kun kokemusta ja asiakkaita on karttunut. Mikäs siinä, tämähän on fiksu ja riskitön tapa päästä liikkeelle alalla.

Mutta entäs, jos sitä ensimmäistä työpaikkaa ei olekaan tarjolla tai työskentely toisen piikkiin ei muuten houkuttele? Tällöin saattaa porukan rohkeimmille, tai naiiveimmille – riippuen näkökulmasta – herätä ajatus oman firman perustamisesta. Ajatus, joka harvalle herää ja nykymaailmassa tuntuu lähes mahdottomalta. Kuitenkin tämä on ollut verraten yleinen toimintatapa ‘’ennen vanhaan’’, eikä juristien työ noista päivistä ole ainakaan vaikeutunut. Tiedonhaku ja sähköiset työkalut ovat kehittyneempiä kuin koskaan ennen.

Onko vastavalmistunut juristi valmis perustamaan oman toimiston? Minun mielestäni kyllä. Luonnollisesti kokemusta olisi hyvä olla joko lakimiehen työstä tai avustavan lakimiehen tehtävistä, mutta ei sekään aina ole välttämätöntä. Asiaan hyvin perehtyneet maallikotkin usein hoitavat itse asiat, joista juristeille maksetaan. Ei juridiikka ole läheskään niin kryptistä, miltä se voi velviksen perusteiden kurssilla tuntua.

‘’Onko vastavalmistunut juristi valmis perustamaan oman toimiston? Minun mielestäni kyllä. ‘’

No miksi kannattaa perustaa yritys suoraan koulun penkiltä? Ensinnäkin Suomi on maailman paras maa perustaa yritys. Toimitilat, neuvot ja rahoitus hoituu, kun vain kohteliaasti osaa pyytää. Toinen tärkeä seikka on joustavuus nuorena. Yrittämiseen liittyvä riskinotto vaikeutuu vuosi vuodelta, kun on muksujen harrastukset ja farmariauton lainan lyhennykset maksettavana. Kolmantena seikkana todettakoon, että lakimarkkinat ovat nuorille avoimet. Alan vanhat toimijat ovat vanhan sääntelyn ja kankeiden toimintatapojen takia tottumattomia myyjiä ja markkinoijia. Asiallisesti toteutetulla markkinoinnilla uusi toimija lakialalla voi vakiinnuttaa asemansa verraten nopeasti. Eikä tietenkään Lakivälityksestäkään mitään haittaa ole uusien toimijoiden tullessa markkinoille.

Suosittelen kuitenkin huomioimaan erään realiteetin: oikeustieteellinen koulutus ei juridisen ajattelutavan lisäksi tarjoa minkäänlaisia eväitä liike-elämään. Nuorilta juristeilta puuttuu käsitys elintärkeistä seikoista, kuten yrityksen kirjanpidosta – myynnistä ja markkinoinnista puhumattakaan.

Mutta huoli pois, perusnoheva lakimiehen alku hankkii tarvittavat perustiedot helposti. Eikä lakimiehen tulekaan ymmärtää kirjanpitoa tai markkinointia, vaan ne voi jättää ammattilaisten hoidettavaksi. Opiskeluaikana taitoja voi hankkia näppärästi hairahtamalla Kauppakorkean puolelle muutaman kurssin verran tai myöhemmin vaikka itse opiskelemalla.

Milloin yritystä ei kannata perustaa suoraan koulusta valmistumisen jälkeen? Jos haluaa asiantuntijaksi harvinaisemmalle erikoisalalle, voi olla järkevää hakea kannuksia aiheeseen työskentelemällä alalla, joko yksityisellä puolella tai esimerkiksi yliopistotutkijana. Jos tarkoituksena on kuitenkin perehtyä johonkin verraten yleiseen, kuten esim. yhtiöoikeuteen tai kiinteistöoikeuteen, en näe estettä itseoppimiselle. Aluksi varmasti tulee hoidettua toimeksiantoja omaa alaa laajemminkin, mutta tämäkin ainoastaan avartaa omaa asiantuntemusta.

Summa summarum, yrityksen perustaminen uunituoreena oikeustieteen maisterina onnistuu, mutta se vaatii poikkeuksellisen paljon oma-aloitteisuutta, kanttia ja valmiutta työskennellä hyvinkin yksinkertaisten toimeksiantojen parissa uransa alkuvaiheessa. Itse toivotan lämpimästi kaikki uudet lakimiehet tervetulleeksi alalle. Suomi kaipaa kipeästi lisää nuoria sekoittamaan pakkaa.

villekaituri

 

Ville Kaituri
Kirjoittaja on Lakivälitys -palvelua ylläpitävän Future Lawyers Oy:n toimitusjohtaja ja 6 noppaa vajaa oikeustieteen notaari.

Advertisements

BerliiniJee!

Yksi Lexin tapahtumakalenterin huippukohdista oli viikko sitten järjestetty Iso-Excu Berliiniin. Neljän päivän aikana ehdimme tutustua kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin ja saksalaiseen kulttuuriin sekä – mikä ehkä tärkeintä- spämmäämään Instagramin ja Facebookin täyteen hehkutuskuvia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMaanantaina aamupäivällä 40 lexiäistä saapui One 80° Hostels Berliniin, jonne aluksi vain tiputimme matkatavaramme, jotta pääsisimme seikkailemaan kaupunkisuunnistuksen tehtäviä suorittaen ympäri kaupunkia. Tehtävät veivätkin meidät muun muassa Berliinin muurille, Checkpoint Charlielle (tai sen vieressä olevaan rantabaariin) ja Berliinin televisiotornille. Illalla keräsimme porukan kasaan ja lähdimme nauttimaan Oktoberfest-tunnelmasta. Nauru raikui ja Lex-henki nousi nopeasti korkeuksiin!

Tiistaina lähdimme Lotan ja Emmin johdolla yhteiselle nähtävyyskierrokselle, jonka aikana pääsimme näkemään ilman eksymisvaaraa Brandenburgin portin ja Saksan liittopäivien kokoontumispaikan valtiopäivätalon sekä ylväät ja kateutta aiheuttavat yliopistorakennukset. Pysäyttävin kohde oli kuitenkin kierroksemme OLYMPUS DIGITAL CAMERApäätepisteena ollut Holokaustin muistomerkki. Berliinin ja Saksan historia näkyy vahvasti koko kaupungissa, minkä vuoksi paljon näkemistä jäi myös seuraavalle Berliinin matkalle. Virallisemman ohjelman jälkeen vapaa-aika täyttyi shoppailulla juuri avatussa Mall of Berlinissä, maistelemalla Currywursteja ja döner-kebabia sekä tutustumalla vielä paremmin saksalaiseen juomakulttuuriin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKeskiviikkona oli vuorossa excu Asianajotoimisto Görgiin, jossa kuulimme mielenkiintoisen luennon oikeustieteen opiskelusta sekä ulkomailla opiskelleen juristin työmahdollisuuksista Saksassa. Esityksen jälkeen meillä oli mahdollisuus jutella lisää Görgin työntelijöiden kanssa ja iloinen puheensorina täyttikin nopeasti huoneen.

Viimeisen illan kunniaksi lähdimme valloittamaan Itä-Berliinissä olevaa underground OLYMPUS DIGITAL CAMERA
clubia Tresoria. Paikka oli sanoinkuvailematon pitkine käytävineen ja vanhoine kaltereineen. Vaikka allekirjoittanut olikin aluksi ehkä hieman peloissaan, onneksi lexiläisten Kirkkotieltäkin tuttu meininki sai nopeasti hymyn huulille. Vaikka ilta venyikin pitkäksi, ehtivät virkeimmät iso-excuilijat vielä torstai-aamuna vierailemaan DDR-museossa tai tekemään viimeisimpiä ostoksia Primarkista ennen kuin kotimatka Turkuun alkoi.

Valtavat kiitokset Iso-Excuvastaaville Lotta Huhtamäelle ja Emmi Kantolalle huippureissusta! 🙂

PS: Lisää kuvia löydät Lexin nettisivujen kuvagalleriasta ja toimiston koneilta!

IMG_0144

Milja Yli-Hongisto

Lex ry:n tapahtumavastaava 

Lexiläisyys – mitä se lopulta on?

Ihaillessa uusien fuksien intoa käytännössä kaikkea mahdollista järjestämäämme kohtaan sitä väkisin miettii, missä piilee tämä vuosikurssin toisensa jälkeen pihteihinsä nappaavan järjestömme voima? Mikä saa fuksit edelleen kajauttamaan komeasti yhdestä suusta ilta toisensa jälkeen Lexiläisten laulun, entä mikä n-vuosikurssilaisen saapumaan Kirkkotielle fiilistelemään yhä uudelleen ”vielä tämän viimeisen kerran”? Miten ihmeessä olemme niin onnellisessa asemassa, että lexiläisyys ylipäätään on jäsenillemme niin suuri ja tunteita herättävä asia?

kopio-img_1717.jpgNeljännen vuosikurssin edustajana koen seisovani Lex-aktiivisuuden suhteen jonkinlaisella vedenjakajalla. Pääpaino aktiivisimmassa opiskelijaelämässä on luonnollisesti ensimmäisissä opiskelijavuosissa, ja välillä sitä nykyään kokee itselle hyvin uudenlaista ja vähän ikävähköäkin vanhuuden tunnetta. Sama kohtalo on uskoakseni myös useimmilla vuosikurssitovereillani: erikoistumisjaksopaineet ja työt vesittävät useimmilta mahdollisuuden hakea eniten aikaa vieviin vastuutehtäviin. Lisäksi bileisiin saapuessasi suurinta osaa nuoremmista opiskelijoista et enää tunne, mikäli et ole fuksisyksyn tapahtumiin enää aiempien vuosien innokkuudella alusta asti osallistunut.

Lexiläisyydessä on silti jotain hämmentävän suurta joukkoa varsin erilaisia ihmisiä, vuosikursseja ja elämäntilanteita yhdistävää vetoa. Me emme ole onneksi kaikki samasta puusta veistettyjä, emme edes lähellä sitä. Millainen on edes jollain tavoin tyypillinen lexiläinen? Jokainen pystyy varmasti keksimään nopeastikin muutaman kuvailevan adjektiivin, eivätkä varmasti kaikki näistä luonnehdinnoista ole aina pelkästään positiivisia. Luonnehdinnat saattavat olla joko puhdasta matemaattista faktaa tai sitten yksittäisten, todennäköisesti näkyvien tai muuten vahvojen persoonien muokkaamaa mielikuvaa. Toisaalta muodostuneen kuvan syntyprosessilla tai sen oikeellisuudella ei ole edes lopulta väliä. Jokaisen tunteet ovat hänelle itselleen totisinta totta, ja näiden mielikuvien puroista lopulta syntyy oma jollain tavoin kollektiivinen käsityksemme siitä, millaisina me itse itseämme pidämme.

Olemme myös monelta osin perinteidemme vahvasti ohjailemia ja sitä kautta tiettyjen tapojen enemmän tai vähemmän annettuina ottajia, mutta siinä on kuitenkin nähdäkseni enimmäkseen hyviä piirteitä. Juuri perinteillä lopulta luomme sen vuosikursseja ja jopa vuosikymmeniä yhdistävän siteen, joka saa vanhemmat opiskelijat ja viime vuosituhannella opiskelleet alumnitkin olemaan aidon kiinnostuneita nykyisten fuksien ja muiden opiskelijoiden kuulumisista. Jos pöytä ihan aidosti kokonaan puhdistettaisiin kaikesta vanhasta vuosittain, olisi meillä lopulta vain pitkälti kyseisen vuoden hallituksen henkilökohtaisten mieltymysten ohjailemat ja fuksivuosikurssille suunnatut toisistaan irralliset vuodet vailla todellista yhteisöllisyyttä. Lexin vahvuus syntyy kuitenkin loppujen lopuksi siitä, että se tarkoittaa myös jotain syvempääkin kuin pelkästään juuri kyseisen hetken Turun oikkareita.

Kuitenkin tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Voimme halutessamme ammentaa ihan loputtomasti oppeja historiastamme, samoin voimme pedata ainakin ajatuksen tasolla mahdollisimman kaunista tulevaisuutta tuleville Lex-sukupolville. Kuitenkaan meidän ei kannata ihan liikaa miettiä vain mennyttä tai tulevaa, koska oma opiskeluaikamme täällä on käsillä vain ja ainoastaan tässä ja nyt. Meillä on myös oikeus ja jopa velvollisuus muovata siitä meidän aikakautemme näköinen. Perinteitä liikaa orjailemalla on mahdollista tukahduttaa into ja mahdollisuudet kokeilla jotain ihan uutta. On paljon helpompaa sanoa kaikkeen uuteen ei, koska toimiminen vanhalla kaavalla harvoin herättää suurtakaan ihmetystä. Samoin on välillä turhan helppoa myös lykätä muutostarpeita tulevaisuuteen odottamaan tilanteen aktualisoitumista tai juuri kyseisestä aiheesta itseään vielä kiinnostuneempaa toimijaa. Vähintään yhtä vaarallista kuin tehdä muutos pelkän muutoksen vuoksi onkin olla päivittämättä vanhentuneita käytänteitä silloin, kun olisi sen aika. Siinäpä sitä onkin pähkäilemistä ja tasapainottelemista.

Seuraavat pääpähkäilijät valitaankin jo lähitulevaisuudessa yhdistyksen toisessa sääntömääräisessä kokouksessa. Toivonkin jäsenistön valitsevan tarjolla olevasta toivottavasti mahdollisimman runsaslukuisesta hakijajoukosta ne henkilöt, joiden parhaiten näette kehittävän yhdistyksestämme vielä entistä toimivampaa, huikeampaa ja ennen kaikkea meidän itsemme näköistä järjestöä. Asiakysymyksistä voi ja pitääkin olla monia mielipiteitä, kunhan kantavana ajatuksena kaikessa tekemisessä pysyy rakkaus Lexiä ja lexiläisiä kohtaan. Yksin sillä pääsee jo todella pitkälle.

Vappusoutujen jälkeisissä voiton tunnelmissa.

Vappusoutujen jälkeisissä voiton tunnelmissa.

Vastausta siihen, mitä lexiläisyys oikeastaan on, en tällä palstatilalla onnistunut vielä lähimainkaan löytämään. Aihetta käsittelevästä laajemmasta teoksestanikaan tuskin tulisi Librin loppusyksyn hittituotetta, joten jätetään se kirjoittamatta. Ja turhaa se olisikin: lexiläisyys on niin henkilö- ja tilannesidonnainen asia, että mikäpä minä olen sitä yleisesti määrittelemäänkään. Sen sijaan itse muistellessani näitä kanssanne jo tähän asti viettämiäni vuosia en voi sanoin kuvailla sitä onnellisuutta, jota olen saanut tuntea kaikista yhteisistä kokemuksista upealla Lex-porukalla. Ainakin minulle itselleni lexiläisyys taitaa siis olla lopulta sitä, että sen avulla olen päässyt tekemään opiskeluajastani oikiksessa elämän parasta aikaa.

Jussi Sjöblom

Lex ry:n hallituksen puheenjohtaja

Uusia tuulia prosessioikeuteen

Monelle oikkarille oikeudenalojen perusteista prosessioikeus on se viimeinen. Kurssin suoritustapoihin tehtiin tarkennuksia, mikä herätti suurta keskustelua opiskelijoiden keskuudessa ja poiki runsaasti palautteita niin Lexin opintovastaavalle kuin kurssista vastaavalle professorille. Nettiopsussa lukee, että kurssin suoritustapana on ” Osallistuminen luennoille JA niihin liittyviin harjoituksiin JA kirjallinen tentti.” Aluksi tämän ilmaisun todellinen merkitys oli epäselvä ja sellainen, jota monet opiskelijat eivät halunneet uskoa todeksi.

Ensimmäisellä luennolla kerrottiin, että luennoille osallistuminen on suositeltavaa, muttei pakollista. Sen sijaan kurssilla suoritettavan ryhmätyön olisi pakollinen. Ryhmätyö on kaksiosainen. Ensinnäkin ryhmä tekee professorin osoittamasta oikeustapauksesta analyysin ja esittää sen suullisesti luennolla ja toiseksi ryhmä tutustuu posterinäyttelyyn ja vastaa sen perusteella kysymyksiin. Ryhmät muodostettiin arpomalla ja sitä vastustettiin muun muassa pelolla ”vapaa matkustajista”. Ensimmäisellä luennolla ei ollut varmuutta siitä, että voiko kurssin muille tenttikerroille osallistua, vaikka ryhmätyötä ei olisi suoritettu. Aloitusluennolla kerrottiin, että ryhmätyö arvioidaan asteikolla hyväksytty/hylätty, mikä monen mielestä tarkoitti sitä, että kurssin työmäärä kasvaa, sillä kirjallisuutta ei karsittu eikä ryhmätyöstä ollut tulossa hyvitystä tentissä. Professori toivoi kuitenkin palautetta ja kehitysideoita. Hän kertoi pohtivansa vielä kurssin suoritustapoja ja seuraavalla luennolla ilmoittavansa tarkennuksista.

Ensimmäisen luennon jälkeen keskustelimme Lexin hallituksen opintovastaavan Niko Nynäksen kanssa pitkään kurssin suoritustavoista sekä opiskelijoiden esittämistä kysymyksistä ja kannanotoista. Opintovastaava piti koko prosessin ajan yhteyttä professoriin ja nosti arvokkaita näkökohtia esille. Monella oikeudenalojen perusteiden kurssilla on jo ennen prosessioikeutta tullut uusia ja vaihtoehtoisia suoritustapoja perinteisten luentojen ja kirjatentin lisäksi. Olemme opiskelijarintamana vaatineet sekä uusia suoritustapoja että käytännönläheisempää otetta opetukseen. Nyt olimme saamassa muutoksia myös prosessioikeuden opetukseen, vaikka professori saikin asiasta kritiikkiä. Kritiikki on kuin kaksiteräinen miekka. Yhtäältä runsas palaute voi aiheuttaa sen, että kurssien vaihtoehtoisiin suoritustapoihin suhtaudutaan varovaisesti henkilökunnan keskuudessa. Toisaalta meillä on yhtenäisenä opiskelijarintamana mahdollisuus näyttää, että oikkareiden mielipide on tärkeä ja se on otettava huomioon opetuksessa ja mahdollisissa uudistuksissa. Palautetta onkin annettava aina rakentavasti ja käytävä vuoropuhelua tiedekunnan kanssa hyvässä hengessä.

Rakentava palaute ja vuoropuhelu olivatkin yksi syy, miksi kurssin suoritustapoihin tehtiin muutoksia. Ryhmätyö ei olekaan pakollinen.  On totta, että ryhmätyö lisää kurssin työmäärää, mutta työmäärän lisääntyminen on nyt kompensoitu reilusti kahdella lisäpisteellä. Mitä tulee ryhmien arpomiseen, niin moni juristi työskentelee ryhmissä. Ryhmää ei saa aina valita itse. Arvotussa ryhmässä tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii lisää ryhmätyötaitoja. Oikeustapausanalyysin esittäminen luennolla puolestaan lisää opiskelijoiden esiintymis- ja argumentaatiotaitoa.

Prosessioikeuden opetusta vietiin mielestäni oikeaan suuntaan, josta kiitos kuuluu opiskelijoiden antamalle palautteelle, professorille ja johdonmukaiselle edunvalvontatyölle. Suora palaute on yksi tapa saada aikaan muutoksia opetuksessa, mutta epäsuoran palautteen käyttöä pyritään lisäämään. Peruskoulutustoimikunnassa on keskusteltu opiskelijapalautejärjestelmästä, joka otetaan käyttöön tänä lukuvuonna. Järjestelmän kautta tulleet palautteen huomioidaan esimerkiksi opetussuunnitelmatyössä. Opiskelijoiden mielipiteet ja palaute ovat tiedekunnalle tärkeitä ja niiden ansiosta opetusta voidaan entisestään kehittää.

Tuomas Dahlström

Kirjoittaja vaikuttaa sekä oikeustieteellisen tiedekunnan opetustaito- ja peruskoulutustoimikunnissa että yliopiston tutkintolautakunnassa. Hän on myös viime kirjoituksessa mainittu blogi-idean alkuperäinen esittäjä.